Historia

Kirjoittajat: Taru Peltola, HM, tutkija

Nina Wessberg, DI, HM, tutkija

Tampereen yliopisto, Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitos

Nastola: pk- teollisuus energiahuollon rakentajana

Nastolan alueen keskitetympi energiahuolto alkoi Uudenkylän Sähkö Oy:stä, joka perustettiin maaseutuväestön toimeenpanemana Nastolaan 1928 (kuvio 3.) Uudenkylän Sähkö myi ja jakoi sähköä tähän Nastolan itäiseen kylään. Ensimmäisenä sähköä jakoi Uudessakylässä agronomi Edvin Gahmberg. Myöhemmin tästä yhtiöstä tuli Nastolan Sähkö Oy.

Nastolan Sähkön erityisiä voimahenkilöitä olivat pitkäaikainen toimitusjohtaja Aatto Mallinen sekä hallituksen puheenjohtaja, teollisuusneuvos Lauri Lemettinen.

Nastolan Sähkön lisäksi Nastolan alueella myi sähköä Lahden energialaitos, jonka kanssa taisteltiin asiakkaista. Taistelu äityi välillä niin kiivaaksi, että nähtiin parhaaksi vetää Nastolan harjulle raja erottamaan Nastolan Sähkön ja Lahti Energian toiminta-alueita.

Vuonna 1965 rakennusneuvos Toivo Katajamäki perusti Nastonlämpö Oy:n tuottamaan ja

jakamaan lämpöä Nastolan alueella. Varsinainen toiminta alkoi vuonna 1966. Nastonlämpö Oy oli Talonrakennusliike P&K:n omistuksessa ja se tuotti lämpöä kerrostaloihin (aivan aluksi vain yhteen kerrostaloon), joita P&K rakensi teollisuuden työväen kasvavaan asuntotarpeeseen. 70-luvun alkupuolella toiminta alkoi laajentua, kun teollistuminen lähti Nastolassa toden teolla käyntiin.

Samaan aikaan Nastolan kunnasta tuli Nastonlämpö Oy:n pääomistaja 75 %:n omistusosuudella. Kunnan ollessa pääomistaja saatiin lämpöyhtiöön Asuntohallituksen lainaa kaukolämpöverkon laajentamiseen. Vuonna 1982 Nastolan kaukolämmöntuotanto ja lämpökuorma kolminkertaistuivat.

Nastolan energiahuolto perustui oman tuotannon osalta raskaaseen polttoöljyyn, kunnes loppuvuodesta 1986 maakaasu tuli kuntaan. Maakaasuputken saaminen Nastolaan oli otettu asiaksi jo vuonna 1974 öljykriisistä nousseen huolen seurauksena. Energiahuoltoa ryhtyi pohtimaan Nastolan Energiatoimikunta, joka oli vahvasti Nastolan teollisuuden muodostaman Teollisuusryhmän eli suurimpien energiankäyttäjien edustajien käsissä.

Jo tuolloin väläyteltiin mahdollisuutta rakentaa Nastolaan maakaasuvoimala.

Nastonlämpö alkoi käyttää maakaasua kaukolämpökeskuksessaan marraskuussa 1986. Tammikuussa 1987 syttyi kaasuliekki Kuivamaito Oy:ssä ja edelleen kesällä Luhta Oy vaihtoi öljyn maakaasuun. Silloinen kunnanjohtaja Aulis Manelius luonnehti Nastola-lehdessä kaasun tuloa merkittäväksi sekä ympäristöpoliittisesti, kauppapoliittisesti että työvoimapoliittisesti. Öljyä oli poltettu, koska ei koettu olevan muita vaihtoehtoja. Kotimaiset polttoaineet olisivat vaatineet isompia laitoksia ollakseen kannattavia. Maakaasu taas oli puhdas vaihtoehto öljylle, jonka poltosta syntyvät päästöt olivat nähtävissä ulkona kuivavien pyykkien likaantumisena ja mustana nokena hangilla.

Suunnilleen vuosi maakaasuputken avaamisesta Nastolaan perustettiin Nastolan Energia Oy, jonka osakkaita olivat aluksi puoliksi Nastolan Sähkö Oy ja Nastonlämpö Oy. Uuden yhtiön tehtävänä oli rakennuttaa pienkaasuturbiinilaitos Nastolaan. Tarkoituksena oli turvata Nastolan sähkönjakelun huippuaikojen kuormaa. Huippusähkö oli kallista, joten katsottiin, että oman voimalan rakentaminen kannattaisi. Elettiin 80-luvun loppua, jolloin uskottiin jatkuvaan kasvuun, jossa “vain taivas oli rajana, jos sekään”. Taustalla oli kansallinen olettamus siitä, että voimakas kansantaloudellinen kasvu ajaa Suomen energiapulaan. Käytännössä sykäys Nastolan turbiinivoimalan hankkimiseen tuli Sähkölaitosyhdistykseltä sekä valtakunnallisilta Sähköalan neuvottelupäiviltä, joilla energia-alan asiantuntijat suosittelivat pienten huippuvoimaloiden rakentamista, jotta Suomen energiahuolto turvattaisiin kiivaasta talouskasvusta huolimatta. Kunta takasi noin 11,5 milj. markan lainan ja tuli 20 %:lla osakkaaksi Nastolan energiaan. Keväällä 1988 aloitettiin kaasuturbiinilaitoksen rakennustyöt. Kaasuvoimalalla tuotetaan sähköä ja lämpöä talviaikaan; kesäisin pelkkä sähköntuotanto ei ole kannattavaa.

Pikkuhiljaa Nastolan energiahuoltoa hoitavassa kombinaatissa (3 eri yhtiöitä) havaittiin hallinnollista päällekkäisyyttä ja hämäräpuuhia. Nastonlämmön toiminnassa oli taloussotkuja, jotka johtivat rikostutkintaan ja syytteisiin. Seurauksena oli, että Nastolan Sähkö, Nastonlämpö ja Nastolan Energia fuusioituivat vuoden 1994 aikana (lainvoima 1.1.1995) Nastolan Sähköksi.

Fuusion taustaksi teetettiin Jaakko Pöyry Oy:llä selvitys, jonka perusteella voitiin olettaa, että fuusio olisi taloudellisesti kannattava. Fuusiohetkellä kunta omisti Nastolan Sähköstä noin 17 %, yhteisöt ja teollisuus noin 30 %, loput osakkeet olivat yksityisten hallussa. Fuusion seurauksena kunnan omistusosuus Nastolan Sähköstä nousi yli 40 %:iin. Kunnan suuri osakemäärä uudessa yhtiössä nosti kunnan roolia sähköntuotannon puolella. Aikaisemminhan kunta oli ollut määräävässä osassa osake-enemmistöllään vain lämmöntuotannossa. Energiahuoltoa hoidettiin kuitenkin edelleen tiiviissä yhteistyössä teollisuuden kanssa. Nastolan Sähkön hallituksessa oli mm. aina teollisuuden edustaja valvomassa etuja.

Nastolan Sähkö oli vakavarainen yhtiö ja säilytti asemansa myös fuusiossa, vaikka se joutuikin maksamaan Nastonlämmön velat. Samaan aikaan fuusiouutisten kanssa väläyteltiin julkisuudessa mahdollisuutta Nastolan Sähkön myynnistä Lahti Energialle. Nastolan Sähkön toimitusjohtaja Erkki Markkanen sekä kunnanjohtaja Pauli Syyrakki kiistivät huhut. Nastolan Sähkön hallitus oli myös vilpittömästi sitä mieltä, että fuusio tervehdytti nimenomaan Nastolan paikallisen energiahuollon ja uutta yhtiötä ryhdyttiin vetämään Nastolalaisten energiansaannin turvaamiseksi, ei siinä mielessä, että rakennettaisiin terve yhtiö, joka olisi helppo myydä pois.

80- ja 90- lukujen vaihteessa alkoi Suomessa yleinen puhe sähkölaitosten myynnistä. Pienten sähkölaitosten osakkeille muodostui markkinat ja kysyntää. Länsirannikolla pieniä sähkölaitoksia myytiinkin isommille yhtiöille. Myös Nastolassa huolestuttiin tästä.

Nastolan Sähkön ja Nastolan Teollisuusryhmän huolena oli, että päätösvalta energiahuollosta vuotaa ulos kunnasta, jos jokin isompi energiayritys onnistuu kaappaamaan Nastolan Sähkön. Yhtiötä suojaamaan perustettiin 1991 Energiasäätiö. Lisäksi laadittiin Nastolan Sähkön yhtiöjärjestykseen pykälä, jonka tavoitteena oli yrittää estää ulkopuolisten pääsy yhtiön osakkaiksi siten, että säätiö lunastaisi myytäväksi esitetyt osakkeet itselleen. Edelleen oman energiahuollon turvaamiseksi perustettiin 1992 Päijät-Hämeen Energia, joka oli pienten energiayhtiöiden yhteenliittymä Nastolan Sähkön ollessa sen toiminnan ohjaaja. Yhteenliittymän tavoitteena oli ostaa yhdessä sähköä ja pudottaa näin energiakustannuksia, missä onnistuttiinkin.

Energiasäätiö ja yhteenliittymä eivät kuitenkaan pystyneet suojaamaan Nastolan Sähköä suuremmalta ostajalta. Sähkömarkkinoiden vapauduttua ja kunnan talouden ollessa ”kuralla” kunta myi osuutensa fuusioidusta Nastolan Sähkö Oy:stä 1998 Lahti Energialle (kauppa astui voimaan vuoden 1999 aikana). Paikallisen energiayhtiön myynti aiheutti närää kaupan kannattajien ja sitä vastustaneiden välillä. Nastolan Sähkön edustajat näkivät, että vahva paikallinen sähköyhtiö olisi välttämättömyys sekä kunnalle että paikalliselle teollisuudelle. Kunnan edustajien silmissä puolestaan välkkyivät kunnan taloutta parantava rahasaalis sekä vapautuneet sähkömarkkinat, jotka takaisivat kaikille halukkaille edullisen sähkön, oli se sitten paikallista tai kauempaa tuotettua.

Teollisuusryhmä ei katsonut hyvällä Nastolan kunnan omistajan otteita Nastolan Sähkössä: kunta mm. kävi suoria neuvotteluja Lahti Energian kanssa ohittaen Nastolan Sähkön hallituksen.

Teollisuuden edustajien mukaan kunta ryhtyi hallitsemaan energiahuoltoa enemmän kuin oli yhtiöjärjestyksen mukaista. Tällä hetkellä Lahti Energia vastaa sekä lämpö- että sähkötoimituksista Nastolassa. Yleisesti ottaen järjestelyyn ollaan tyytyväisiä. Lahden kaupungin kokonaan omistama Lahti Energia koetaan melkein paikalliseksi energiayhtiöksi, ja se oli varmasti paras vaihtoehto ostajaksi, jos Nastolan Sähkö ylipäänsä piti myydä. Lahti Energiahan on toiminut jo aikaisemmin energian myynnissä Nastolan alueella, joten se on tuttu toimija ja ilmeisesti myös kiinnostunut jatkamaan ja kehittämään energian toimituksia Nastolassa. Ainoa pelko on nyt se, että jos Lahti jostain syystä haluaakin myydä Lahti Energian jollekin suuremmalle yhtiölle, jolla ei ole mitään intressiä Nastolan aluetta kohtaan.